Ihana valehtelija

Ei voi elää jos ei mitään uskalla. Niin olen aina itselleni sanonut. Olen 22-vuotias ja niin tähän saakka elänyt täysillä ihmisiin luottaen sinisillä silmilläkin varustettuna. Aina ei olisi kannattanut. Tähän asti on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista niinkuin jokaisen elämässä tietenkin. 

Olen kasvanut pienessä kylässä Rovaniemen lähellä nuoruuteni. Muutin minua rahallisesti hyväksi käyttävän miehen mukana toiselle puolelle Suomea asumaan Helsinkiin 2010. 2-vuotta sitten, jolloin en osannut arvata ollenkaan mitä tulevaisuuden piti. 

Kun hän minuun iskoski ajatusta että voisimme muuttaa uuteen paikkaan yhdessä ja olla onnellisia. Hän oli koko sukuni unelma. Ja minun tietenkin. Sulava, hienosti käyttäytyvä ja komea. Tunsin oloni tyhmäksi usein, hän kun osasi puhua pääni pyörälle. 

Muutimme läpi Suomen ja kaikki oli hyvin. Olin jo siihen mennessä joutunut hankkimaan 2000e lainan jotta saisin muuttoasiat ja Rovaniemen asunnon vuokrat maksettua kun miehellä ei tietenkään ollut luottotietoja. Noh, olemmehan jokainen nuoruudessamme mokanneet, ajattelin tietenkin.

Arki alkoi kulua minun laittaessa innoissani uutta kotia. Olin lähihoitajana tietenkin heti saanut työpaikan, josta olin myös innoissani.

Jaksoin hämmästellä pitkään jokapäivä junalla töihin matkustamista ja pasilanaseman pitkiä rullaportaita. Kuinka kummallista se oli, eihän Rovaniemellä matkustettu kuin autolla. Jaksoin nauraa ihmisille jotka näyttivät tuskastuneilta kun myöhästyivät junasta, tulihan seuraava juna kuitenkin vasta 4 minutin kuluttua! :D miten hurmaavaa. Kylällä josta tulin kun myöhästyi bussista, seuraava bussi tuli seuraavana päivänä samaan aikaan. Tai useiden tuntien kuluttua. Uusi ympäristö ja erilaiset ihmiset ja työ pitivät ajatukseni kiireisinä.

Pääsin hyvin työssäni sisälle ja sain uusia ystäviä. Uusien asioiden tapahtuessa en huomannut mieheni etäisyyttä ja jos huomasin hän kertoi sen johtuvan työ stressistä, tekihän hän kuitenkin kahta työtä. Tai oli tekevinään. 

Ihmettelin miksei hän halunnut seksiä kanssani ja väitti haluttomuudenkin johtuvan stressistä ja raha-ongelmista.

Aikansa kun kului ja pysäytin hänet juttelemaan kanssani minua alkaneesta ahdistuksesta. En enää osannut ymmärtää miksi kotona oli niin kurja tunnelma, suorastaan ahdistava. Miksi näin nopeasti uusi ihana elämä alkoi tuntua virheeltä ja kurjalta?

Hän kertoi syyn joka selvensi mielestäni tilannetta. Perintätoimisto oli haastamassa häntä oikeuteen jos hän ei pikimmiten maksa 2000euron velkoja menneisyydestä ja pyysi minulta apua ettei joutuisi linnaan.

Ja minä sinisilmäinen idiootti tietenkin sulin näihin taitaviin puheisiin ja vakuutteluihin loppuelämän ihanuudesta ja siitä kuinka hän maksaisi minun sen jo edellisen lainan jos ottaisin vielä tämän 2000e velkaa hänen puolestaan kun hänellä niitä luottotietoja ei enää ollut.. Hän oli tietenkin kiitollinen ja esitti todella rakastunutta miestä ihan kiitettävän kauan. 

Meni 4 kuukautta kun hän jäi kiinni pienistä valheistä säännöllisin väliajoin. En ymmärtäny että puhelimellani oli tapana kadota petini vierestä aina jos olin päivä unilla.  Vasta kun 2 kuukautta oli kulunut ja heinäkuu kuumimmillaan minulle tuli töihin viesti että minulla on maksamattomia maksuja siellä ja täällä. Mitään epäilemättä laitoin tietenkin miehelleni viestiä että katsotko laskuläjästä mikä on jäänyt maksamatta ja maksat jos löytyy, tullut nimittäin muistutus puhelimeen. 

Mies ei vastannut joten menin nettiin ja katsoin että mistä on kyse. Netin tiedoista löytyi vaan teksi mainos ks sivulta: Pikavippejä 20-20 000 saakka edullisesti. Nielaisin tyhjää. Epäilin jonkun ryöstäneen minut. Vippifirmasta kuitenkin sanottiin että kukaan ei ole voinut tehdä tätä puolestani ellei ole puhelintani ja verkkopankkitunnuksiani. Silloin minulla välähti totuus että kotonanihan molemmat ovat saatavilla vain ja ainoastaan. Mieheni oli siis syyllinen tähän temppuun. 

Menin työpaikkani taukotupaan ja kylmäähikeä valuen soitin kotiin ja itkin että mitä tämä tarkoittaa ja uninen ääni vastasi puhelimeen kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Annoin anteeksi tämän vip huijauksen kun minulle väitettiin että se oli ainoa kerta, enhän halunnut jäädä yksin tähän isoon kaupunkiin josta en tunne ketään muita kun tätini miehen.  Ilta koitti ja mieheni meni töihin. Tutkin nordean nettipankista sydän tyhjää lyöden, että mitähän sieltä löytyisi.

Minä katselin naama valkoisena miten joka sivulta löytyi uusia vippejä, toinen toistaan suurempia. Kyyneleet poskillani valuen laskeskelin tuhoa yhteen mitä mieheni oli minulle tieten tahtoen tehnyt. Siinä tuli toiset 2000euroa maksettavaa, ja mikä parasta: 3viikon maksuajalla, 8 eri vippifirmalle mitä pikimmiten.

Odotin yö 4 saakka miehen pääsyä töistä, mutta ei näkynyt. Soitto tuli 4.30 että hän on saanut ylinopeus sakot ja menettänyt  korttinsa, tule taksilla hakemaan. Ja minä menin. 

Todisteet vipeistä mukanani menin ja sain kauhukseni sakkolapusta lukea etteihän hän mitään korttiaan ollut menettänyt vaan jäänyt kiinni kortitta ajosta, korttiahan hänellä ei ollut ollut 10 vuoteen. Olin siis istunut tyytyväisenä kortittoman kuskin kyydissä koko seurustelumme ajan, vajaan vuoden verran. 

Riitelimme koko yön. Minä syyttelin ja itkin ja kai hänelläkin vähän suretti puolestani. Ei ollut halunnut mitään pahaa. Peli oli siinä. Kerroin että uusi kämppä on etsinnässä välittömästi, pikimmiten. 30-vuotiaan mieheni äiti lupasi maksaa vippini jos en veisi poikaa oikeuteen. Joten mietittyäni  sovin näin. Tällä kyseisellä miehellä kun oli siellä ulosotossa sellainen pikkusumma kuin 120 000 euroa. Peli-vip-kasino-maksamattomia laskuja ym ym ym. velkoja joten en olisi vippejäni ikinä takaisin poliisin kautta saanut. Vuosi siinä meni kunnes äitinsä oli saanut minulle ne maksettua. Luottotiedot olisivat siis tästä virheestä menneet, mennen tullen ja palatessa jos omat sukulaiset eivät olisi auttaneet minua ahdingossa.

Tänä päivänäkään en ole 4000e lainarahojani takaisin saanut euroakaan. Enkä varmaan tule ikinä saamaankaan. Kallishinta pienestä virheestä nimeltä luottamus tätä miestä kohtaan.

Mies löysi itselleen uuden huijattavan keskisuomesta, jolle ei tietenkään kertonut mitään sen enempää kuin minullekaan. Joskus halusin kertoa naiselle vähän totuuksia. Mutta koin että miehestä on seurannut minulle ihan tarpeeksi ongelmia joten on minun aikani jatkaa elämää. Ehkä joku päivä keksin keinon saada rahat takaisin. Mutta nyt uusi elämä odottaa. Heinäkuu 2010.